Ajatus omasta blogista oli kytenyt pinnan alla jo pitkään. Paljon on sanottavaa ja ihmeteltävää, jospa tämän blogin kautta saisi omaa ääntä kuuluviin, joka on jäänyt vähemmälle. En kerro omaa enkä muiden ihmisten oikeita nimiä, sillä ei oo merkitystä. Kysyttäessä blogiin liittyviin asioihin en kommentoi. Kirjoitan miten sattuu myös yleis sekä puhekieltä ja muutenkin tekstin ulkoasussa voi olla huomauttamista, mutta koittakaa kestää. Blogiin tulee sisältöä oman jaksamisen mukaan. Blogi loppuu kun ei ole enää mitään sanottavaa, se voi olla kuukauden, puolen vuoden, kahden vuoden päästä, ei voi tietää.
Kahvin tuoksu täyttää tuvan. Kaadan valkoiseen kahvikuppiin, jossa on lumisen poron kuva, mustaa kahvia ja lorautan kauramaitoa sekaan. Istahdan mökissä pirtinpöydän ääreen ja katson tuvan ikkunoista rauhallista maisemaa. Pelkkää metsää ja joen jäätä, muutamia taloja siellä täällä. Mikä parasta just nyt, ei ketään ihmistä -missään. Joku voisi väittää valintaa rohkeaksi, muuttaa suuren Savolaiskaupungin huiskeesta Lapin pienempään kuntaan. Ei sukulaisia tai tuttuja lähimaillakaan. Ei se menoa haittaa. Se on ihan sama missä täällä Suomessa asuu, vaikka mä en ihmisiä tietäisi, ne kyllä tietää minut.
Itse asiaan. Mulla tulee pohdittua lähes päivittäin, muiden ihmisten osalta minuun kohdistuvaa seuraamista/stalkkaamista, piiloherjaamista, typeriä kuluneita maneereja muilta ihmisiltä. Vielä ei ole kuitenkaan fyysisesti kajottu, sitä päivää ootellessa. Tähän asti muhun on käytetty vain psykologisia aseita. Yritetty hajottaa mieltä. Uhkaavaa käytöstä oon kyllä joutunut muilta ihmisiltä valitettavasti kokemaan joitain kertoja Savossa, mutta kukaan ei ole tähän asti päälle käynyt kuitenkaan. Tervetuloa minun maailmaan, joka on alkanut menemään vuosi vuodelta muiden ihmisen osalta vain hullummaksi. Eikä tämä tule ainakaan täällä Suomessa koskaan loppumaan, paitsi sitten kun olen haudassa.
Päällimmäisenä ajatuksena miten jollain älykääpiöllä onkaan välähtänyt. Tai älykääpiöillä. En tiedä kuinka monen ihmisen aloituksesta minun esille nostaminen on saanut alkunsa. Sen mä tiedän, että olen ollut maalitauluna todella pitkään tietämättäni, mutta onko tätä ollut 10 vuotta, 20 vuotta vai jopa koko elämäni, sitä en osaa sanoa. Mulla on mielessä yksi tyyppi, entinen niin sanottu kaveri, jonka voisin hyvin kuvitella mustamaalatakseen minua laittaneen paskahomman minusta alulle someen. Hommat vaan levisi käsistä. Kutsutaan tätä niin sanottua kaveria vaikka Sariksi. Se on yksi teoria, tai tämä on saanut alkunsa jopa jonkun organisaation toimesta tai jotain muuta. Tähän väliin tälläinen pieni arvausleikki. Toisaalta, jos tämä olisi entisen kaverin "Sarin" tekosia, miksi oma perheenikin lähtisi hänen tekemään paskaan mukaan. Näitä kysymyksiä tulee aina mieleen. Onko kyse jostain isommasta jutusta. Jonkun organisaation tutkimus millaiseksi ihminen kasvaa kun sitä halvennetaan ja nälvitään vuodesta toiseen. Sitä seurataan, levitetään tietoja ja annetaan hänen olettaa että hän ois ihan normi kansalainen vaikka selän takana yhteiskunta häntä seuraa ja pitää pilkkanaan. Onko tässä vielä joku isompikin tutkimus käynnissä. Sepä olisi kiva juttu jos olisi tietämättään sirutettu kuin eläin.
Jokatapauksessa, kiitos näille jo mainitsemille älykääpiöille elämäni pilaamisesta. Elämä olisikin ollut liian helppoa muuten. Kiitos myös siitä, että näytitte joidenkin muiden ihmisten luonteen. Näytitte myös miten "joukossa tyhmyys tiivistyy" sananlasku pitää paikansa. Jos mulla on ollut aikaisemminkin vaikeuksia luottaa ihmisiin jo varhaisaikuisuudesta asti, niin se asia ei ole tämän myötä parantunut ainakaan. Toki töissä täytyy voida luottaa ihmisiin työasioissa ja liikenteessä täytyy voida luottaa yleisesti liikennesääntöjen noudattamiseen. Mulla on niin paljon huonoja kokemuksia ihmisistä, se on päällimmäinen syy miksi luottaminen on vaikeaa.