Miellän itseni "julkkiksena", minne vain menen porukka tuntuu tunnistavan. Esimerkiksi aloin ex-puolisollekkin suhteen loppuaikoina puhumaan omasta "julkisuudesta". Parempi olettaa heti, että ihmiset tietää, ei tule takapakkia asian suhteen. Ihmisiä töissä, kaupassa, kaduilla... kyllä varmasti tietää asiasta. Samoin kuin perhe ja tutut. Kukaan ei vain siitä asiasta mulle kerro.
Reilu kerho, mutta minkäs teet. Mitä tässä voi sitten itse tehdä? Ihmiset piilovittuilee, mua seurataan/ stalkataan ja jotkut menevät jopa niin pitkälle, että vuokra-asunnossa salakuvataan. Voitteko kuvitella. Vuokranantaja sanoi, että ulkona oleva kamera ei kuvaa, ei mitään muuta. Aha, no miksi vitussa sitten valvontakamera järjestelmä on pistorasiassa kiinni jos se ei kuvaa. Ja miksi taulun taakse oli sopivasti piilotettu ilmeisesti jonkinlainen valvontalaite, joka lähtee samasta saatanan laitoksesta pistokkeessa. Tajusin jossakin vaiheessa juonen ja päätin vetää koko Celotronin piuhan seinästä pois. Jätän kertomatta mistä kaikesta tajusin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Onkohan mökissä muuallakin niitä. Ainut tässä vaan se, että yleisesti kun vuokraa asunnon, ellei kameroista ole kerrottu niin oletuksena on ettei vuokranantaja kuvaa asuntoa. Jokainen voi kuvitella miten elää omassa asunnossa, voi tapahtua vaikka nakuilua. Ei tiedä miten laajalle materiaalia on levitetty, varmaan kaikille. Mua kuvottaa tämä asia, miten joku kehtaa kuvata. No, pitää vaan kysyä, että oliks hyvät tissit. Muuten, salakuvaus ja materiaalin levittäminen on myös laitonta (vaikka olis millaiset tissit).
Kysymykseen mitä tässä tilanteessa voi itse tehdä? Ei varmaankaan ole yksiselitteistä vastausta. Mä en voi vaikuttaa muiden ihmisten käytökseen enkä voi ottaa heidän tunteista vastuuta, mutta omista voin. Omaan käytökseen voi myös vaikuttaa. Nyt kun mä tiedostan tämän asian, toisaalta helpompi olla, kun tietää miksi ihmiset tekee miten ne tekee. Mun ei tarvii enää hätkähtää mitään, koska asiat on selvitettävissä tällä asialla. Totta kai jotkut ihmiset puhuu mun asioista mun kuullen, koska se kuuluu tähän asiaan. Se, että mut on laitettu maalitauluksi sekä ihmisten tiettyjen maneereiden kohdistamista minuun, näillä maneereilla yritetään myös provosoida mua. Itse koen myötähäpeää tästä. Eihän se ole oikein, että minun pitäisi hävetä joitain muita ihmisiä. Se pitää yrittää työstää pois. Puhuin joskus perheryhmässä näistä muiden ihmisten minuun kohdistuvista asioista, äiti sanoi "älä välitä". Otin neuvosta vaarin ja lakkasin välittämästä. Pyrkii elämään (ehkä joidenkin muiden mielestä) todella tylsää elämää, liikkuu "ihmisten ilmoilla" vain pakolliset asiat ja töissä on pakko käydä.
Tein tänään lumitöitä, mikä toipilaana ei oo varmaan hyvä asia, kun eilen mä olin vielä aika kipeä. Yksi moottorikelkka ajo hissukseen läheltä ja mies toljotti minkä ajulta ehti. Se on semmosta.