Mulla oli vielä aamulla paljon kaikenlaisia ajatuksia mielessä mitä haluttas sanoa, mutta kun niitä alkaa työstämään tekstiksi, ajatukset katoaa. Ei saa otetta niistä. Ajoittaiset keskittymishäiriöt on tuoneet joitakin kiusallisia tilanteita joskus. Joskus on käyny niin, että keskustelussa toisen osapuolen kanssa, keskittyminen on lähtenyt itse asiasta ja oon kiinnittänyt huomiota enemmän keskustelijan ulkonäköön. Esim. naamassa johonkin. Siinä sitten toisen puheenvuoron jälkeen itse siihen tokaisee "niin" tai "niinpä". Toinen jää kysyvästi kattomaan, hänen ilmeensä näyttää siltä, että "onkohan tolla kaikki hyvin." Minä siinä sitten mietin, "kysyköhän se jotain" ja ei enää kehtaa kysyä mitä hän sanoi. Jälkeen päin tilanne on naurattanu ja mietityttäny, pitiköhän se mua ihan hulluna ja sen jälkeen on naurattanu vielä enemmän.
Äänikirjoilla oon saanu työstettyä keskittymiskykyä. Oon äänikirjojen suurkuluttaja, usein mulla tuppaa olemaan kuulokkeet päässä tai nappi korvassa. Hyvää harjotusta kuunteluun antaa jos lähellä on pölöttäviä ihmisiä, kun täytyy vielä enemmän keskittyä kirjaan. No, oli se nyt missä vaan, miksi mun pitäisi kuunnella muiden ihmisten keskusteluja kun ne asiat ei mulle kuulu.
Yleisesti on puhuttu, että sometauko voi tehä hyvää. Se on totta. Itse tein sellaisen tauon, että jokunen aika sitten poistin oman Facebookin kokonaan. Lopetin tuon tyyppiset somettelut. Mä en seuraile mitään (enkä ketään), en edes kato telkkaria, koska se lopetti näkymästä. Kai sen telkkarin jotenkin saisi näkymään jos vain viittis asialle tehä jotain. Joku voisi kysyä "no, mitä sä sitten teet?". Vastaisin, että "kaikkea muuta." Tähän blogiinkin menee aikaa.
Blogin kävijämäärä ei kerro todellisesta lukijamäärästä, koska on olemassa sellainen kuin kuvakaappaus jota voi jakaa. Omaksi huvikseni tätä kirjotan, enkä mieti kuinka moni tätä kuraa lukee. Ei varmaan kukaan ja jos joku sattuu lukemaan, suututan nekin höpötyksilläni. On tämä sivusto ulkonäöllisestikkin aikamoinen tekele. Lupasin itselle, että tässä postauksessa mä en kiroile, katotaan miten käy.
Nykyään sitä pyrkii tiedostettuun tekemiseen ja sanomiseen. Se, että joku lupaa ettei kerro kenellekkään jotain asiaa, ei ole tae, että se asia pysyy salassa. Seinilläkin on korvat. Yksinkertaisesti, jos ei halua jonkun asian leviävän muiden tietoon, ei puhu siitä asiasta ollenkaan. Pitää aina puhua asioista, joilla ei ole merkitystä kuuleeko myös muut ne kuin vain keskustelukumppani. Mä itse koen, että osaan pitää salassa pidettävät asiat, mutta enhän mä voi olla varma kuin vain itsestäni.
Stalkkaamiseen palatakseni. Se on vaikuttavaa miten jotkut ihmiset näkee vaivaa sen asian eteen. Oivalsin tänään metässä. Pitäisikö mun olla enemmän otettu tästä huomiosta kuin harmissani. Ehdottomasti. Se, että joku muu käyttää minuun aikaansa ja jossain tapauksissa rahaansa vaikka kulkuneuvon polttoaineen muodossa, onhan se mykistävää. Minä herätän muissa ihmisissä tunteita ja minä liikutan ihmisiä, myös konkreettisesti. Minä, aivan tavallinen kansalainen. Tämän oivaltaessa, mä olin että wau. Semmoseen ei kaikki pysty.
Ulkona on ollut hiukan enemmän liikettä, sen jälkeen kun mä poistin valvontakameran johdon pistokkeesta. Tuskin näillä asioilla on tekemistä keskenään. Toinen koira tykkää katella ikkunasta jäällä ohi kiitäviä moottorikelkkoja, jotka välillä sinkoilevat edes takas. Kerta niistä moottorikelkoista on viihdykettä mun koiralle, en pistä pahaksi. Totta kai mä koirani parasta haluun ajatella. Kelkan jälkiä on myös aika lähellä mökkiä, voin kuvitella miten täpinöissään koira on ollu.
Eilisestä voisin vielä lopuksi sanoa. Olin iltapäivällä saunassa, kun mä kuulin mökin ulko-ovelta koputusta. Sauna on mökissä ja sijaitsee ulko-oven vieressä, kuistilta on suora näköyhteys saunaan ikkunasta. Hyvä, että olin heti muuttaessa asentanut verhot saunan ikkunaan, ei näy suoraan läpi. Valot näkyy jos on saunassa päällä. Ilman verhoja ois taas menny nakuhommiksi ja vatutukseksi. En minä tietenkään lähe saunasta kesken pois. Ei oltu sovittu kenenkään kanssa mistään tulemisista. Koirat tietenkin haukku sisällä. Kuulin saunaan kahden vanhemman miesäänen keskustelua. Toinen puhu saunassa olemisesta ja toinen siihen "jaa". En tiedä keitä olivat tai mitä asiaa. No, tuskinpa minä olisin avannu mökin ulko-ovea muutenkaan. Sen tietää kun ulko-oven avaa niin koirat syöksyy pihalle myös jos ne kuulee kuistilla olevan muitakin. Puhelimella saa asiat parhaiten -jos saa.